Saaristosta ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Maailman napojen välitilaan rauhallisesti asettuva Ahvenanmaan saaristo lepää tyytyväisenä ja katselee kun meri lempeästi velloo pitkin rantakallioita. Aava ulappa siintää pitkälle ja antaa ihmiselle tilaa hengittää ja olla. Valtavat tornit nousevat kohti taivaskattoa. Sieltä joskus tornin huipulta valomerkkejä annettiin, että nuuskamuikkuset löysivät perille retkiltään, pitkin pitkää ja pimeää ulappaa. Tukholma siintää ihan vieressä ja Turustakin paikalliset puhuvat. Laiva näkyy harva se päivä sekä autoa ja polkupyörää rantautuu saarien ihmeellistä rauhaa ja olemista katsomaan. Maailmanpolitiikan alttarilla erityistä asemaa nauttiva aseista kieltäytyvä luonnon helmi nousee merestä ja laittaa saaret ja kivilinnat rohkeasti esille.
Polkupyörällä pitkin saaria ja lossien ramppeja
Valtavat rautahylkeet puskevat meren yli kohti Ruotsia ja Tukholmaa. Pysähtyvät matkan varrella Maarianhaminaan, heittävät köyden kannelta laiturille ja johan pieni kaupunki hitaasti hiipii ihan kiinni betoniin. Kohta luukut aukeavat ja kolonna polkupyöriä polkee pitkin rautaramppia kohti kesäistä saarta ja aamiaista. Pitkä matka takana ja mielet avoinna, painavat pyörilläään turistit kohti ensimmäistä kahvilaa. Sumppi kiehuu jo ja vohvelit tirisee, väki selaa karttojaan innoissan, tietävät odottavat, että Saariston rengastie vie upeisiin maisemiin. Sopivasti levättyään innokkaat pyöräilijät ottavat saaret omakseen, polkevat pitkin pitkiä kesäteitä. Maisemat vaihtuvat ja saari toisensa jälkeen tervehtii pitkää kolonnaa. Paineet pyörissä ovat kohdallaan, kun läpi yöttömän yön he polkevat pitkin rengastietä, lossilta toiselle ja saari saaren perään majatalosta toiseen.
Silakkaa ja muita meren hedelmiä
Meri on se paikka, jossa ihmisen mieli lepää. Onhan merta maanpäällä enemmän kuin maita ja mantuja. Nimittipä joku sanaseppo joskus ihmistäkin käveleväksi koralliriutaksi. Vettä riittää ihmisessäkin enemmän kuin luuta ja lipeää. Merestä ihminen on tullut ja mereen on hän taas menevä. Kalaa nousee mutaisestakin Itämerestä. Rannikot pursuavat jos monenmoista elävää, meri ottaa omansa, mutta antaa paljon takaisin. Mitä olisi Ahvenanmaa ja saaristoretki ilman kalaa ja koskenlaskijaa? Tummat rieskat levällään pitkin rantakalliota, kalaa reilusti vaikka nuotion reunalla, soppaa ja säilykettä, jokaiselle jotakin. Saaristotietä kelpaa kiertää vaikka useammankin kerran kun on hyvät eväät mukana ja kala maistuu. Sitten kun on retki retkeilty ja koti kutsuu, eikun vaan elokuussa heti silakkamarkkinoille saariston hedelmiä maistamaan!